Вавилон

Me ha gustado mucho. Creo que es una historia juvenil que te sumerge de manera muy adecuada en los tentáculos del colonialismo, de cómo la ceguera en lo evidente maneja nuestro día a día y las justificaciones más burdas acaban saliendo a la luz por le miedo al enfrentamiento. No obstante, he de decir que me ha faltado que los personajes estén mejor construidos, que lleguemos a conocerlos mejor. Parece que lo único que guía su existencia, más allá del protagonista, es su relación con este. Por eso no le pongo las cinco estrellas.

XIX. mendearen hasieran txinatar gazte bat umezurtz geratzen da eta babesle misteriotsu batek Ingalaterrara eramaten du, inperioaren bihotzera. Inperio hori gure mundukoaren antzekoa da, baina fantasia puntu batekin.

Zehaztuko ez dizkizuedan arrazoiengatik hizkuntzalaritzak garrantzi handia du liburuan eta agertzen den magia sistema oso erakargarria iruditu zait.

Inperialismo britainiarraren kritika zorrotza egiten du Rebecca F. Kuang-ek liburukote honetan. Ia 550 orri dituen arren ondo eusten dio istorioaren tentsioari. Idazlearen beste lan batzuek ere itxura bikaina dute, esaterako "Opioaren gerra" trilogiak. eu.wikipedia.org/wiki/Rebecca_F._Kuang

A truly amazing book. The voice is powerful, the vibe immaculate. I hate to compare a wonderful work of fantasy to Harry Potter, but it scratches an itch to have a British magical school story that is so well written. Also of note is the way she writes the main characters friendships, it is the most wholesome display of platonic devotion I've ever read. Between that and her descriptions of life on campus I feel like I lived the life of an academic, and experienced things second hand that I've never gotten the chance to before.

Fantastic from beginning to end. While it is a work of fiction, the parallels to fact and history are powerful.

The book's synopsis did not pique my interest, but I was quickly lost in the story. Just an amazing read.

Kuang's story surprises. This coming-of-age (and coming-of-revolution) story introduces us to a world where the the 19th-century Industrial Revolution is made possible not by steam and worker oppression but by the magical powers of translation and colonial exploitation. The experiences of the protagonist, a Cantonese boy that adopts the English name Robin Swift, lead us to an imagined Oxford that is as intriguing as Hogwarts but that has sins that Kuang not only does not whitewash, but makes the centerpiece of her novel. The historical notes and especially the etymological explanations are fascinating, if occasionally pedantic. Once you get your head around this world and how it works, you'll want to hang on to the end to see how a postcolonial critique during the height of the British Empire can possibly turn out.

Nautin kovasti R. F. Kuangin Poppy War -trilogiasta, ja Babel on odottanut jo jonkin aikaa hyllyssä lukemista.

Ensi alkuun tuntui, että odotukset täyttyivät. Tapani mukaan en lukenut kirjasta edes takakantta, joten koko kirjan lähtökohta tuli yllätyksenä. Ajatus käännösten merkityseroista maailmaa pyörittävänä käyttövoimana oli toisaalta vitsikäs mutta toisaalta antoi vallan käyttökelpoisen tavan käsitellä kolonialistista yhteiskuntaa. Kuangin kerronta vei tarinaa eteenpäin kuin juna.

Jossain vaiheessa jännite kuitenkin katosi. Kirja oli alusta loppuun sujuvaa luettavaa, mutta viimeinen kolmannes on lähinnä loppukliimaksin odottamista, jossa tuntuu, että mitään merkittävää ei tapahdu. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa - kyllähän kirjassa tapahtuu, paljonkin, mutta tunteet, joita lukiessa voisi kuvitella heräävän, jäävät syttymättä.

Lopussa hiukan pedataan siihen suuntaan, että kirjalle voisi tulla myös jatkoa, mutta Kuang on ilmeisesti ilmoittanut, että toista kirjaa ei ole luvassa. Yllä kirjoittamastani huolimatta se ehkä hivenen harmittaa.